Tänään on naistenpäivä. 

Naistenpäivän edellä kävimme Anjan kanssa juhlakonsertissa. Sergei Pronin lauloi ja lausui runoja orkesterin säestämänä Kansallisessa teatterissa. Hän lauloi tuttuja venäläisiä lauluja ja romansseja. Teidän majesteettinne nainen –niminen konserttiohjelma omistettiin naisille ja naistenpäivän juhlalle.

”Tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset, terttuinsa peitos on puu...”, kaunis romanssi herätti muistikuvia, tunteita, haaveita. Aikaisemmin vähän tunnettu Valkoakaasiat tuli suosituksi, kun Turbinien päivät –elokuva valmistui 1976. 

Nostan hattua Sergei Proninille (Seppo Kantervo). Hän on lahjakas teatterinäyttelijä ja -ohjaaja, näytelmäkirjailija ja teatteritoiminnan järjestäjä, joka on edistänyt Karjalan kansallista teatteria. Kaiken tämän lisäksi hän hurmaa laulamalla yleisöä.

Hyräilen yhä itsekseni: ”Tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset...”. Kaunis juhlaohjelma piristi mieltä. Välillä on tarpeen päästä irti rutiinista ja nauttia elämästä. 

Naistenpäivä on tällainen hetki. Naistenpäivän juhla on kuulunut vahvasti venäläiseen elämään neuvostoajoilta lähtien. Naistenpäivänä juhlitaan kauneutta, rakkautta ja kevättä. Kevätkukat – tavallisesti tulppanit – ovat paras päivänalku naistenpäivän aamuna. Kukkakauppojen myyjättäret saavat kuulla onnitteluja herrasmiehiltä heti, kun kauppa avautuu.

Kauniita konvehtiaskeja, maailman silmiltä lahjapakettiin kätkettyjä yllätyksiä ja samppanjan pirskeitäkin kuuluu samoin naistenpäivän viettoon. Toiset viettävät naistenpäivää perhepiirissään ja toiset lähtevät romanttisille treffeille, kun vasta sulhasasteella ollaan.

Mielestäni naistenpäivä on yksi kolmesta tärkeimmästä Venäjän juhlasta uudenvuoden ja Voitonpäivän rinnalla.

Ystäväinpäivää (venäjäksi ”rakastunein päivä”) on yritetty tuoda Venäjälle neuvostoajan jälkeen, muttei se ole kotiutunut kotimaiseen kulttuuriin. Miksi juhlisimme talvista tuontijuhlaa, kun uusi kevät alkaa naistenpäivästä 8. maaliskuuta?

 

Armas Mashin,

Carelian päätoimittaja