Mikko Nesvitskin nimi ja työ tunnetaan Karjalassa ja Karjalan ulkopuolella. Hän on viikkolehti Karjalan Sanomain päätoimittaja. Nesvitski on edistänyt ansiokkaasti suomen kieltä ja media-alaa Karjalassa samoin kuin Venäjän ja Suomen välistä ystävyyttä ja yhteistoimintaa. Hänellä on Karjalan tasavallan ansioituneen journalistin arvo.

Mikko Nesvitski täyttää 50 vuotta 17. marraskuuta 2017. Syntymäpäivän lähestyessä hän vastasi Carelian toimituksen kysymyksiin. Laajassa haastattelussa Mikko kertoo itsestään, omasta koulutuksestaan, toimittajanurastaan, perheestään ja harrastuspiiristään. Hän ottaa asiantuntuvasti kantaa suomen kielen asemaan Karjalassa ja muihin tärkeisiin asioihin.

Haastattelukatkelma oheisena, ja koko haastattelu lukekaa Carelian seuraavassa numerossa.

”– Mitä ajattelet suomen kielen asemasta Karjalan tasavallassa? Onko suomella käyttötarvetta ja tulevaisuutta täällä?

– Ei tietysti mitenkään ruusuinen suomen kielen tilanne täällä ole. Suomen kielen kulta-aika tasavallassa on ohi, ja meidän kaikkien täytyy käsittää tämä. Toisaalta meidän täytyy käsittää myös se, että suomen kieli ja suomalaisuus ovat erottamaton osa Karjalan tasavallan historiaa ja nykypäivää, ja – rohkenen uskoa – myös tulevaisuutta.

Suomen kieli on yhä suosiossa ja kysytty. Viime lukukautena yli 4 000 oppilasta luki suomea Karjalan tasavallan kouluissa pitkänä tai lyhyenä kielenä. Siis niin kauan kun kieli kiinnostaa nuoria ja kieltä luetaan kouluissa, on kielellä myös tulevaisuutta. Suomen kielen suosiota puoltaa lisäksi sen käytännöllinen hyöty: kun rajan välittömässä läheisyydessä asutaan, niin kieli voi hyödyttää niin palvelu- ja matkailualaa kuin myös laajemmin taloutta.

Kannatan näkemystä, jonka mukaan suomen, karjalan ja vepsän kieli ja kulttuuri ovat tasavaltamme valtti. Ilman kansallisiksi tai vähemmistökieliksi kutsuttuja kieliä, ilman vähemmistökansoja ja näiden kansojen kulttuuria ei olisi myös Karjalaa. Karjalan hallitus ymmärtää tämän ja lupaa kielille ja kulttuurille tukea ja kannatusta. Se ei tarkoita, että meidän yllä olisi pilvetön taivas. Päinvastoin, ongelmia on sen verran paljon, että niihin käsiksi käyminen jopa häkellyttää.

Karjalan kielelle olisi saatava tasavallan virallisen kielen status. Koulutusalalle on saatava nuoria innokkaita opettajia. Kouluissa on lisättävä suomen ja karjalan oppituntien määrää. Suomen kielen keski- ja yläluokkien oppikirjat on hyväksyttävä Venäjän standardoitujen opetusohjelmien luetteloon, mikä avaa oppikirjat yleiseen käyttöön ympäri maan. Suomen kielelle on saatava kouluissa opetettavan vieraan kielen status ja yläluokkalaisille on annettava mahdollisuus suorittaa suomen kielessä koulun yhteinen päättötutkinto. Kaikki nämä toimet voivat epäilemättä houkutella lisää oppilaita kielen pariin.”