Kotiseutumuseo ja kirjasto ovat tärkeitä kulttuurikeskittymiä Kontupohjassa. Ne toimivat pienen kaupungin keskustassa. Kirjaston ja museon ilmapiiri on miellyttävän kodikasta.

Kontupohjan kotiseutumuseon näyttelyt kuvastavat seutukunnan vaiheita ja erikoisuuksia. Kontupohja on lyydiseutu, osa vanhaa Lyydinmaata. Monenlaisia vanhan ajan esineitä ja runsaas määrä kuvia on koottu lyydiaiheiseksi näyttelyksi. Tervetuloa Lyydinmaan satuun! museovirkailijat tervehtivät meitä museokierroksen alussa. Toinen näyttely kuvastaa sitä, miten louhittiin marmoria ja sulatettiin rautaa Kontupohjan seudulla aikoinaan.

Nykyisen Kontupohjan kehitys alkoi voimakkaasti, kun sähkön, sellun ja paperin tuotanto päätettiin järjestää täällä 1920-luvulla. Paljon suomalaisia rakensi Kontupohjan sellu- ja paperikombinaattia ja kaupunkia 1920–1930 -luvulla. Toiset heistä olivat Suomesta Venäjälle 1918 siirtyneitä punasuomalaisia, ja toiset amerikansuomalaisia, joita tuli Kontupohjaan lähinnä 1930-luvun alussa. Museonäyttely esittelee kiinnostavasti Kontupohjan kaupungin vaiheita.

Kontupohjan kirjastolla on Boris Kravtshenkon (1945–1990) nimi. Hän on ollut lahjakas kontupohjalainen proosakirjailija, lyhytkertomuksen mestari. Kodikkaassa kirjastossa tuntuu kuin itse kirjatonttu loitsisi lukemisen ja kirjoittelun iloa täällä.

Kirjaston kotiseutuosaston päällikkö Anna Fitisova esitteli kirjastoa meille. Hän kertoi kiinnostavasti Boris Kravtshenkon muistosta, joka on Annan sydämenasia.

Anna Fitisova on inkerinsuomalaista syntyperää. Hänen äitinsä Lempi Vainikilla on ollut ansiokas työura sellu- ja paperikombinaatissa ennen eläkkeelle siirtymistään. Hän on ollut ainoa nainen, joka yleni kuudennen luokan sähköhitsaajaksi kombinaatissa.

Carelian reportaasit Kontupohjan kirjastosta ja kotiseutumuseosta ovat osa Kontupohja–rubriikkia lehtemme seuraavassa numerossa.

 Armas Mashin

Kuvat Igor Podgornyi