Kuulaana kevättalven pakkasaamuna yhdessä valokuvaaja Igor Podgornyin kanssa suuntasimme Petroskoista Kontupohjaan. Vietimme tämän päivän paperityöläisten kaupunkiin tutustumassa.

...Korkea kirkasvärinen kellotorni näkyy kaukaa, kun saapuu autolla Petroskoista Kontupohjaan. Yhdeksän kerroksen tiilitorni kohoaa maantien varressa Äänisen rantamaastossa Kontupohjan kaupunkialueen laidassa. Torni liittyy asuintalon kylkeen. Kokonaisuus jäljittelee satumaisen linnan muotoa. Iso sininen kello on korkealla oranssinvärisen tornin seinässä. Kellotorni on nähtävyys, jonka jokainen huomaa.

Kun kellotornia rakennettiin, oli suunniteltu panoraamaravintolaa tornin yläosaan. Helppo kuvitella, kuinka upeita järvimaisemia näkyy sieltä korkealta. Kellotorni oli kaiketi suunniteltu kontupohjalaisen hyvinvoinnin symboliksi. Ravintolaa ei ole tullut torniin, jonka rakennus jäi keskeneräiseksi, kun Kontupohjan sellu- ja paperikombinaatti ei jaksanut jatkaa hankkeittensa rahoittamista. Kombinaatti hakee ostajaa kellotornille samoin kuin useille muille kohteilleen ja kiinteistöilleeen.

Kellotorni on kuin kontupohjalaisen nykymenon symboli.

Tutustuimme lähemmältä Kontupohjaan ja haastattelimme kaupunkilaisia päivän mittaan. Kävimme muun muassa Kontupohjan kotiseutumuseossa, kirjastossa ja evankelis-luterilaisessa seurakunnassa kirkolla.

Usea kirjoitus ja runsaasti valokuvia julkaistaan Kontupohjaa-matkaltamme seuraavassa Careliassa.