Maaliskuun 18. päivänä tulee kuluneeksi vuosi siitä kuin Krimin tasavalta ja Sevastopolin kaupunki liitettiin Venäjän federaation yhteyteen.

Konserttimuotoinen joukkokokous alkaa Petroskoin Kirovin aukiolla tämän tapahtuman kunniaksi ylihuomenna kello 17. Samaan aikaan tasan vuosi sitten runsas joukko petroskoilaisia tuli tervehtimään Krimin ja Sevastopolin paluuta Venäjän yhteyteen samalle Kirovin aukiolle. Lähdemme joukkokokoukseen samoin kuin olimme vuosi sitten. Tunnelma oli liikuttavan iloinen silloin, joten samaa nytkin odotamme.

Krim. Paluu kotimahan –niminen dokumenttielokuva herätti suurta kiinnostusta niissäkin ihmisessä, jotka eivät harrasta television katsomista. Näin minussakin.

Lapsena vietin vuosittain paljon kesäaikaa Krimillä, Jevpatoriassa, joka on kuuluisa kylpyläkaupunki Mustanmeren rannikolla. Äiti ja minä asuimme vuokrahuoneessa omakotitalossa, joka oli yhtä lähellä kaupungin keskusaukiota ja rantakatua. Kun olin kasvanut vähän isommaksi, teimme tutustumisretkiä eri puolille Krimin niemimaata. En tiedä itsekään, kuinka paljon aikaa olen viettänyt Krimillä. Varmaa on, etten ole oleskellut pitempään kuin Krimillä missään muualla kotikaupunki Petroskoita lukuun ottamatta. Olen aina ollut kiitollinen Krimille ja sen hyväntahtoisille ihmisille siitä, että paha jalkavikani parani, ja olen saanut kulkea, juosta ja hyppiä omin jaloin elämänteillä.

Jevpatorian kylpyläkaupunki tunnetaan kullanhohtoisista pitkistä hiekkarannoistaan ja matalista suolavesijärvistään, joiden lämmin vesi on yhtä parantavaa kuin Krimin aurinko. Näitä suolavesijärviä kutsutan limaaneiksi. Venäjäksi liman.

Kaikki ja kaikkialla puhuivat venäjää Krimillä. Pikku pojasta tuntui hassulta se, että monissa tuotteissa, vaikkapa makeisissa ja limpparipulloissa, oli ukrainankielisiä kirjoituksia, vaikka ukrainaa ei kuullut juuri missään. Tuntuisi ehkä samalta, jos suomen kielen asemesta kaikki kirjoitukset olisivat äkkiä vironkielisiä Suomessa.

Äidin oli helppo selittää minulle, miksi konvehdeissa ja limpparipulloissa on ukrainankielisiä kirjoituksia. Krim kuului Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan yhteyteen ja oli osa suurta kotimaata – Neuvostoliittoa – silloin. Neuvostoliiton aikoina ei oikein tullut ajatelleeksi, tehtiinkö oikein tai väärin, kun Krimin alue erotettiin liitettiin Ukrainan neuvostotasavallan yhteyteen vuonna 1954. Venäläiset olivat kotonaan Krimillä ja krimiläiset tunsivat kuuluvuuttaan Venäjään.

Neuvostoihmisten enemmistö (76, 43 prosenttia) äänesti Neuvostoliiton säilyttämisen puolesta kansanäänestyksessä maaliskuussa 1991. Neuvostoliiton hajottajat vähät välittivät ihmisten tahdosta. Krim siirtyi osaksi uutta Ukrainan valtiota eikä krimiläisten mieltä kysytty tällöin. Luulen että Krim olisi yhä osa Ukrainan valtiota, ellei natsimielistä vallankaappausta olisi tehty Kiovassa helmikuun lopulla 2014. Mitä kylvää, sitä niittää.

”Krim on ollut ja on jatkossa ukrainalainen, venäläinen, krimintataarilainen maa. Mutta Krim ei tule koskaan banderalaiseksi maaksi”, Vladimir Putin sanoi puheessaan 18. maaliskuuta 2014.

Näin olkoon.

 

Armas Mashin,

Carelian päätoimittaja