”Joulu on juhla kuin mansikkamaito ja äidin vehnäpulla…”. Nämä sanat muistuvat mieleeni aina Joulun aikaan. Elsa-mummoni lauleskeli ”mamman oman Matin” joululaulua ja muisteli nuoruutensa ajan suomalaista Pietaria.

Kukan omasta kotiväestämme ei ollut uskovainen eikä kuulunut mihinkään kirkkoon, joten Joulua ei vietetty kirkkojuhlana meillä kotona. Joulu loi satutunnelmaa varsinkin meille lapsille Uuden vuoden vastaanoton lähestyessä. Tähän tunnelmaan liittyi Joulupukki hauskoine tonttuineen, ihmeellisine poroineen ja isoine lahjasäkkeineen. Iso punainen samettinen lahjasäkki ilmestyi kuitenkin meidän kodin joulukuusen alle vasta Uuden vuoden yöksi. Pieni joulujuhla on ollut kuin Uuden vuoden vastaanoton esiharjoittelua meillä kotona.

Olemme rikkaita talvijuhlista täällä Karjalassa – meillä on Joulu, Uusi vuosi ja Rastava! Kun Joulupukki on palannut kotiin Korvatunturille, Pakkasukko kulkee jo luoksemme lahjasäkki selässään. Hän ja Lumityttö koputtavat meidän oveen vähän ennen Uutta vuotta joulukuun 31. päivänä.

Suomalaisuus liittyy vahvasti Jouluun Karjalassa. Joulua on juhlittu lähinnä suomalaisissa perheissä. Nykyään useilla Karjalan ihmisillä on ystäviä, tuttavia tai sukulaisia Suomessa. Tiedämme kuinka tärkeä on joulujuhla Suomessa ja toivotamme hyvää rauhallista Joulua suomalaisille naapureille.

Joulukynttilän liekit ja kirkas juhlavalaistus piristävät mieltä keskellä talvikaamosta. Tätä kirjoittaessani sää ei ole joulusää Petroskoissa. Tänään täällä on ollut peräti seitsemän astetta lämmintä, satanut vettä eikä lunta ole ollenkaan. Toisiko Pakkasukko talvisäätä Uudeksi vuodeksi?

Armas Mashin, päätoimittaja

Joulutunnelma Anna Zavjalova