Anja-vaimoni oli nuori tyttö Jeltsinin aikaan. Hänen teki kovasti mieli saada lahjaksi Barbien kauneusvälinesetti, jota tyttö katseli kaupassa monet kerrat. Nuken kauneusvälineet maksoivat saman verran kuin äiti tienasi terveyskeskuksessa, eikä niitä koskaan ostettu. 

Vääryys ja nöyryytys, joita saimme kokea 1990-luvulla, eivät koskaan unohdu meidän mielestämme.

Tämän vääryyden tekijöistä Boris Nemtsov on ollut merkkihahmo – nuori, kaunis ja rikas. Menestysmies kerrassaan. Menestysmies keskellä kurjaa köyhyyttä. Keskellä köyhyyttä jota hän itse oli ollut säätämässä.

Tuntematon murhasi hänet Moskovan yössä. Murha on rikos, joka pitää selvittää. Kuolema on tragedia, joka saa riitelijät vaikenemaan. Suru on tunne, jonka kustannuksella ei tehdä politiikkaa.

Nemtsov-surumarssi pidettiin Moskovan keskustassa viime sunnuntaina. Marssi oli alun perin suunniteltu kriisinvastaiseksi Kevät-marssiksi, jonka pitopaikaksi sovittiin Moskovan muu alue. Nemtsovin murhan jälkeen Kevät-marssin järjestäjät ilmoittivat peruvansa protestimarssin, ja he saivat luvan pitää surumarssi Moskovan keskustassa.

Marssijoiden mieli hehkui vihaa, vimmaa, raivoa, kiihkoa – kaikkea muuta kuin surua. He huusivat: ”Putin alas!”, ”Savtšenko vapaaksi!”, ”Kunnia Ukrainalle!” Ovatko surutavat muuttuneet? Kuuluuko jo surutapoihin, että surukulkueessa huudetaan laillista valtaa alas, rikosepäiltyä vapaaksi ja kaiken kukkuraksi kunniaa vieraalle valtiolle, joka on ollut korostetun epäystävällinen kotimaata kohtaan? Moskovan surumarssi on ollut kaikkea muuta kuin surua. Marssijat olivat valmistautuneet marssiin kauan ennen Nemtsovin murhaa. Marssin järjestäjät ovat keinotelleet hänen perheensä tragedian kustannuksella.

Joukkokokous murhatun muistoksi yritettiin järjestää Petroskoin ydinkeskustassa samaan aikaan kuin marssittiin Moskovassa. Järjestäjät kutsuivat tätä tilaisuutta kansakokoukseksi. Kymmenkunta henkeä tuli mukaan, ja tämä lienee vähän kansankokoukseksi. Kukaan karjalaisista poliitikoista ei tullut mukaan kurjaan ”kansankokoukseen”.

Petroskoilaiset eivät välittäneet muistotilaisuudesta. He viettivät rauhallista sunnuntaita uuden kevään tunnelmissa. Nemtsovin aika on ohi kuin vesilätäköksi sulanut talvikinos.

Armas Mashin,

Carelian päätoimittaja