Neuvostoaikana emme tunteneet shoppailu-sanaa emmekä itse shoppailua. Shoppailu oli jotain ulkomaista oman elämämme ulkopuolelta.

Petroskoilainen ostos- ja huvikeskus Lotos Plaza on Karjalan suurin nykyään. Kävin ensimmäistä kertaa Lotos Plazassa tänään, vaikka ostoskeskus täyttää kolme vuotta ensi joulukuussa. Lotos Plaza sijaitsee Drevljankan lähiössä, parin kilometrin päässä Petroskoin keskustasta, jossa asumme ja käymme ostoksilla. Eila jäi mummon huostaan, ja me Anjan kanssa ajoimme Lotos Plazaan.

”Täällä olisi pitänyt käydä ajat sitten”, sanoin hänelle, kun olimme alkaneet kierrellä ostoskeskuksessa. Isompia ja pienempiä kauppoja, kahviloita ja ravintoloita, huveja ja palveluita on runsaasti kolmessa kerroksessa tosi isolla alalla. Kaikki tämä muodostaa valoisan avaruuden, jossa on hyvä olla ja mukava liikkua. Lotos Plazan kosmos on täynnä mahdollisuuksia valita, ostaa, kuluttaa.

Mitä luulisi meikäläinen, jonka aikakone olisi siirtänyt kolmenkymmenen vuoden takaa, Petroskoista 1987 Lotos Plazaan? Luulisi olevansa Amerikassa tai järjiltään, ja kenties pyörtyisi. Kulutusmahdollisuudet (vai kulutusmahdottomuusko?) oli Neuvostoliiton Akilleen kantpää. Lotos Plaza on tavallista arkea 2000-luvulla syntyneille petroskoilaisille.

Ostoskeskuksessa kuuluu tehdä ostoksia. Ostimme kävelykengät Anjalle syksyksi – fiksunnäköiset ja aika edulliset, ja vähän muutakin.

Punavärinen mainos hehkutti: Hesburger – legendaarinen suomalainen burger. Nautimme suomalaisesta legendasta, vaikka mukavia ruokapaikkoja on muitakin Hesburgerin lisäksi Lotos Plazassa. Ravintola Krim on yksi niistä. Tunnelmallinen Krim löytyi suomalaisen legendan jälkeen, joten syömme siellä ensi kerralla.

Miten tämä ostosjätti pärjää täällä Petroskoissa? herää ajatus Lotos Plazassa. Täällähän on muita ostoskeskuksia, kauppoja ja liikkeitä joka puolella.

Autoja oli aika lailla Lotos Plazan parkkipaikalla ja asiakkaita liikkui pitkillä käytävillä. Shoppailu kuuluu venäläiseen nykymenoon. Lotos Plaza on ollut elämys minulle.

 

Kuvassa: Ostoskeskuksen käytävät ovat pitkiä.

 

Armas Mashin,

Carelian päätoimittaja